maanantai, 26. lokakuu 2020

Makrameella sisustuselementtejä olohuoneeseen

20200430_130444-COLLAGE.jpg

Innostun todella helposti kokeilemaan erilaisia käsityömenetelmiä ja viimeisimpänä innostuksen kohteena on ollut makramee. Minulla on lähipiirissäni useita todella taitavia makrameen tekijöitä, joiden kädenjälkeä ja toinen toistaan upeampia tuotteita olen saanut ihailla jo pidemmän aikaa. Hieman on itseäkin erilaiset solmintatyöt houkutelleet,  mutta jostain syystä en ole niiden pariin päässyt tai kenties uskaltanutkaan lähteä. Ehkä yhtenä merkittävänä syynä on se, että koen minulla jo neuloessakin lankojen olevan aina solmussa, joten hieman mietityttänyt joudunko ojasta allikkoon jos nyt lähden ihan solmeilutyötä tekemään.

IMG_20201002_110316.jpg

Alkukeväästä vierailin silloisten opintojeni puolesta kuitenkin eräällä yhdistyksellä, jossa osa porukasta oli kiinnostunut makrameesta ja tavallaan yhtenä aiheena jopa oli tehdä erilaisia makrameetöitä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut uskaltavan lähteä töiden pariin, joten päätin itse olla rohkea ja ihan jo "ammattinipuolesta" lähteä kokeilemaan solmeilua, jotta voisin auttaa myös aiheesta kiinnostuneita myöhemmin. Ensimmäiseksi lähdin kokeilemaan kukka-amppelin tekemistä solmeilemalla... Noh kyllähän ne kuteet olivat sotkussa kerran jos toisenkin ja välillä solmittiin yhteen vääriä lankoja ja sitten purettiin. Onnekseni olen oppinut vuosien varrella siihen, että purkaminen kuuluu käsitöihin ja osaan ottaa asian välillä myös huumorilla tai jopa rentoutuskeinona.

IMG_20201026_155234.jpg

Loppujen lopuksi, kun olin oppinut parit perussolmut alkoi työ edetä. Sen ensimmäisen amppelin jälkeen syntyi sitten kotona muutama amppeli lisää ja lopulta uskaltauduin kokeilemaan myös eräänlaisen seinävaatteen tekoa. Lopputuloksena syntynyt solmuviritelmä, jonka oli tarkoitus olla seinävaate on itsestäni enemmänkin kauniin luonnonmateriaalin (eli sen pidikekepin) tuhlausta, mutta kun käsityöläisen sielu ei antanut itselleen lupaa heti purkaa työtä, niin se on nyt ollut tovin makusteltavana. Kunhan saan uuden inspiraation ja aikaa niin varmasti keppi menee uusiokäyttöön.

IMG_20200507_205117.jpg

Sen voin jokatapauksessa sanoa, että minusta solmeilu on oikein miellyttävää ja suosittelen testaamaan. Aluksi voi olla vähän haasteita ymmärtää ohjeita ja käsittää mitä on tekemässä, mutta muutamien perussolmujen jälkeen homma lähtee kyllä rullaamaan. Minäkin olen amppeleita saanut tehtyä ilman minkäänlaista ohjetta kun vain peruslogiikan on havainnut, niin homma kyllä sujuu. Itselleni olen amppeleita tehnyt jos useampia olohuoneeseen, sillä meillä on kovin vähän kukille tilaa tasoilla niin näillä onnistuu kivasti lisätilan luominen kun kattohan on tyhjää täynnä ja suorastaan huutaa kattokoukkuihin amppeleita riippumaan.

 

perjantai, 2. lokakuu 2020

Puikot ja lanka parantavat mieltä

Minulle jo vuosien ajan neulominen on ollut erittäin terapeuttista ja hyvää oloa tuovaa. Nytkin huomaan, että tartun puikkoihin ja lankaan helpommin, kun mieli on apea tai jokin asia tuntuu ahdistavalta. Vaikeammatkin kirjoneulekuviot sujuvat yleensä kohtuullisen mukavasti samalla kun katsoo teeveetä tai kuuntelee jännittävää äänikirjaa tai podcastia. Neuletyöt ovat mielestäni myös pääsääntöisesti helppoja kuljettaa mukana erilaisissa reissuissa ja usein löydän ainakin jonkinlaisen raon niiden tekemiselle.

IMG_20200327_164556.jpg

Viimeisen vuoden aikana ei neulomistakaan ole tullut järjettömästi harrastettua, enemmänkin pienissä osissa ja tälläkin hetkellä on useampi neuletyö keskeneräisenä eri laukuissa. Olen vähän sellainen neuloja, että teen neulomisia silloin kun minua huvittaa ja nimenomaan sellaista neulomista, mikä sillä hetkellä huvittaa. Sen vuoksi on hyvä, että on useampi projekti aluillaan käsivarren ulottuvilla kun olotila muuttuu ja kaipaa jotain rauhottavaa tai ihan vain jotain tekemistä käsille.
 

IMG_20200410_182113%20%282%29.jpg

Kuluneen vuoden aikana on tullut neulottua ainakin jokuset sukat, sekä jälleen yksi poncho ja vielä jotain muutakin pientä. Pari isompaa työtä ovat edelleen kesken, vaikka toinen on jo keväällä aloitettu. Ei vain ole ollut energiaa sen tekemiseen jostain syystä. Yhden elämäni isoimmista neuletöistä aloitin nyt kesällä, mutta toistaiseksi olen siirtänyt sen jäihin kokonaan, koska se ei juuri nyt tuota minulle hyvinvointia millään tasolla. Toivottavasti mieli muuttuisi pian ja pääsisin senkin pariin kohtsillään.

IMG_20200128_122651.jpg

torstai, 1. lokakuu 2020

Uutta arkea ja ommeltuja juttuja

Huh! Kun on pitkä aika siitä, kun viimeksi olen tänne mitään lisännyt. Täytyy kyllä myöntää, että viimeisin vuosi ei käsitöiden osalta ainakaan ole ollut erityisen tuottoisa ja tehtyä on tullut lähinnä jotain pienempiä näperryksiä. Vuosi ei kuitenkaan täysin toimettomana ole mennyt, sillä sain maisteriopintoni pakettiin ja aloitin uuden työn nyt syksyn alusta. Siinä onkin ollut paljon totuttelua ja opettelua, joten sinäkään aikana en pahemmin ole mitään ehtinyt päivitellä.

Kevään pahin koronakausi taas kului pakertaessa gradua. Minulla olisi vielä ollut yksi vuosi aikaa saada opintoni tehtyä, mutta kun korona iski ja kaikki sulut, niin päätin että yritän saada opintoni kevään ja kesän aikana tehtyä, jotta tällä syksyllä voisin keskittyä vain työhön ja mahdollisesti etsiä taas uusia suuntia elämääni. Aloitin neljä vuotta sitten opintoni yliopistossa töiden ohella ja tarkoituksena oli "ottaa rennosti ja edetä hiljakseen". Minullahan tämä ei onnistunut vaan yritin silti puskea päivät täyteen sekä työtä että opintoja. Sen vuoksi nyt tuntuu todella helpottavalta, että säästin yhden vuoden opinnoissani panostamalla niihin viimeisimpänä vuotena täysillä, jotta nyt olen vapaampi töiden tekoon sekä muuhun vapaa-aikaan, kuten näihin käsitöihin... Tai no olisin, jos en olisi ottanut toista työtä ja en eläisi nyt kahden työn välillä ! :D

paapiimekkoL.jpg

No mutta, jotain pientä päivitettävää tekemisistäni tietenkin voisi laittaa, niin laitetaan muutamia projekteja jotka tein kokonaan tai ainakin viimeistelin nyt kuluneen vuoden aikana. Ompelu ei edelleenkään ole mieleistäni, mutta ainakin on jotain tullut tehtyä ja hommaa harjoiteltua hieman. Viimeisimpänä työnä tein kummilapselle mekon Paapiin kankaasta ja ohjeella. JA VOI jestas, miten monta ärräpäätä sitäkin tehdessä tuli. Viimeiseen asti mietin, että annanko mekkoa koskaan lahjaksi, koska itse en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi annoin, sillä oli ainakin loppukesästä ihan lempimekko lapselle ja piti saada heti pyykistä tultuaan takaisin käyttöön.

mekkoitselle.jpg

Hieman aikaisemmin, varmaan vuosi sitten valmistui myös itselleni mekko Paapiin kankaasta sekä heidän ohjeellaan. Tuolloin kuitenkin jätin viimeistelytyöt tekemättä ja mekko lojui vuoden päivät kaapin pohjalla. En myöskään ollut täysin tyytyväinen siihen, että miltä mekko näytti itseni päällä. Nyt vuotta myöhemmin sen kaapeista tongin, viimeistelin ja vetäsin päälleni. Hämmästyin sillä nyt tykästyin mekkoon kovin ja sen jälkeen se onkin ollut käytössäni useita kertoja. Kenties tähän mielen muutokseen vaikutti myös viimeisen vuoden aikana tapahtunut itsensä hyväksyminen ja itsensä kanssa töitä tekeminen useamman eri asian suhteen.

paitaPaapii.jpg

Kolmas ompeluprojekti oli aikanaan opinnoissani neulepaidan protoksi tekemäni paita. Jälleen tämäkin on Paapiin kankaasta tehty, mutta malli on itse suunnittelemani ja luomani neulospuseroa varten. Paidasta oli tekemättä toinen hiha sekä jotain muutakin vain ommeltu sen verran, että siitä sai neulepuseron idean esille. Nyt sitten kesällä päätin tuunata proton oikeaan käyttöön, koska pidin sen kankaasta. Tarkoituksena oli saada rento kotoilupaita, jolla voisi käydä myös tarvittaessa ihmistenilmoilla. Muokkasin mallia hieman kapeammaksi, avarsin hieman pääntietä sekä tein hihoista minun käyttööni käytännöllisemmät eli 1/2 hihaiset. Nyt paita on ollut jonkin verran käytössä ja varmasti mahdollisen koronatilanteen eskaloituessa enemmänkin. Jotenkin se tuntuu motivoivan minua myös neulomaan!

keskiviikko, 26. helmikuu 2020

Uniriepuja pienille

Erilaiset itsetehdyt lahjat ovat aina olleet kovasti mieleeni. Eritoten nykyään kun värkkäilen kaikenlaista itsekin käsin ja osaan arvostaa sitä vaivannäköä, mitä itsetehtyihin juttuihin on käytetty. Yleensä itsetehdyt lahjat ovat mielestäni enemmän vastaanottajalle kohdennettuja ja sydämellä mietittyjä, koska niiden tuottaminen ei tapahdu hetkessä. Tällainen ajattelutapa on nostattanut itsetehdyt lahjat lahjalistani kärkeen ja siksi haluan myös itse antaa niitä. Aina se ei ole mahdollista erinäisistä syistä, mutta tavakseni on yhä enemmän tullut se, että ainakin pienelle ihmiselle haluan minulta lahjana antaa jotain itsetehtyä, joka ikään kuin toivottaa hänet tervetulleeksi tähän maailmaan. Nyt viimeaikaisin innostus on ollut lahjoittaa vauvoille itseni tekemiä unikavereita eli eläinriepuja.

Collagesnapshot.jpg

Virkkaaminenhan ei ole oikein ikinä ollut se minun juttuni (on ehkä tullut mainittua aikaisemminkin). Silti tämä uniriepu innostukseni on saanut minut virkkaamaan enemmän kuin pitkiin aikoihin, sillä jokunen lapsonenkin on lähipiiriin ilmaantunut. Näiden surkuhupaisten viritysteni ansiosta olen kuitenkin jotenkin onnistunut löytämään virkkaamisen hauskat puolet, sillä olen tajunnut mallien ja tyylien muuttamisen helppouden, kunhan ensin perusteet ovat hallussa. Näiden riepujen kanssa minulla ei siis ole ollut mitään yksittäistä mallia tai ohjetta, jonka mukaan olisin riepuja toteuttanut. Enemmänkin olen vain hyödyntänyt aikaisemmin oppimiani taitoja ja kokeillut, että millaisia kaveruksia syntyy vain tekemällä. Tokikin riepujen peittojen osiot ovat jotain perusmalleja, joita olen aikaisemminkin toteuttanut ja eläinhahmoissa on elementtejä, jotka olen oppinut amigurumien tekemisestä. Erilaisten elementtien yhteen nivomisen ovat käteni toteuttaneet pääni ideoista ja halusta kokeilla jotain itselleni uutta.

Uniriepujen hahmojen päitä olen täyttänyt erilaisilla materiaaleilla ja kokeillut, mikä olisi kannattavinta. Olen kokeillut muovipussia, josta lähtee mukava ja lasta kiehtova rapina. Toiseen on laitettu perinteistä vanua, josta en erityisemmin pidä vauvan leluissa, koska virkatussa työssä riskinä on, että vanu pääsee ulos lelusta ja aiheuttaa jotain harmia. Näiden lisäksi olen kokeillut vanhojen ylijäämätilkkujen hyödyntämistä, mikä ehkä toistaiseksi on suosikkini. Kangastilkuilla päästä tulee tukeva, mutta myös pehmeä. Muita kokeiluita ovat olleet erilaisten korvien tekemiset virkaten ja miten niistä saadaan minun vaatimuksiani miellyttäviä. Olen tehnyt littanoita korvia, sekä onttoja tuubeja, jotka halutessaan voisi myös täyttää. Itse olen kuitenkin jättänyt kaikki muut osat, paitsi pään, täyttämättä.

Collagesnapshot2.jpg

Luultavasti näitä tulee värkättyä jatkossakin lisää, kunhan vauvauutisia taas kuuluu. Nämä eivät ole itselleni edes niin isotöisiä, että harmittaisi, vaikka vauvan vanhemmat eivät lahjaa arvostaisikaan. On paljon ihmisiä, joille itsetehdyllä tai käsityöllä ei ole mitään arvoa, oikeastaan päinvastoin, kun kyse ei ole merkkituotteesta. Siitä huolimatta olen usein erilaisia käsitöitä lahjaksi antanut ja toisinaan harmistunut kovin, kun tuntikausien työlle on nyrpistetty lähinnä nenää. Kaikilla on toki mieltymyksensä ja erilaiset arvomaailmat, minkä vuoksi olenkin opetellut, että kaikille ei ehkä kannata antaa itsetehtyä lahjaa, varsinkaan jos aikaa ja vaivaa sen tekeminen on minulta vaatinut. Vauvoille ja lapsille teen kuitenkin mielelläni, se on terapeuttistakin. Aina tulee toki vielä parempi mieli lahjan antamisesta, jos myös vanhempi arvostaa tekemääni lahjaa.

lauantai, 21. syyskuu 2019

Talviyön tuntua merinohuiveissa

Viime aikoina olen innostunut tekemään ponchojen lisäksi enemmänkin huiveja. Sukat ovat ehdoton kestosuosikkini, mutta välillä tulee tarvetta tehdä myös jotain muuta, jotain isompaa. Huivien tekemisen suurimpana ongelmana on itselläni se, että saman kaavan toistaminen alkaa välillä puuduttamaan, mutta muulloin taas se on hyvinkin rentouttavaa, kun ei tarvitse suuremmin miettiä, että mitä seuraavaksi tekee. Hauskinta kuitenkin huivien neulomisprosessissa on se, että pääsee lankakauppaan etsimään jotain ihanan värikkäitä ja kaulalle pehmeäntuntuisia lankoja, sillä monet tavan kaupoista saatavat langat ovat makuuni liian karheita tai paksuja.

lilahuivi.jpg

Näiden huivien langat ostin puhtaasti niiden itseäni viehättävän värimaailman mukaisesti, joista minulle tuli mieleeni Lapin talviset yöt, joita olen viime vuosina päässyt ihailemaan muutaman kerran. Hetken aikaa pihtailin lankoja kaapeissani, kun tuntui, ettei niin ihania lankoja raaski käyttää. Pieni kaiho kuitenkin iski, sillä ei kauniit langat pääse näkyviin, mikäli ne ovat kaapissa piilossa ja itse vain näen ne silloin tällöin kun niitä hypistelen. Päätin, että ainakin toisesta langasta lähden tekemään huivia. Sopivan mallin etsiminen oli sitten taas suurempi työ, sillä halusin kokeilla jotain itselleni uudempaa mallia, sekä saada langat riittämään huivia varten. Lopulta törmäsin Ulla nettineulelehden Revontuli-huivin ohjeeseen, joka osui ja upposi kerralla. Tietenkin tuossa neuleessa jo sen nimi oli kuin täydellinen osuma alkuperäiseen mielikuvaani langoista.

huivisininen.jpg

Lähtiessäni neulomaan ensimmästä huivia eli lilan-punertavaa, vaati minulta hetken aikaa päästä sisään ohjeeseen. Loppupeleissä ohje on hyvin looginen ja helppoa noudattaa ulkomuististakin. Tällainen neulominen on itselleni rentouttavaa, kun ei tarvitse koko aikaa seurata ohjetta muualta. Toinen huivi syntyi heti ensimmäisen perään, koska minusta tuntui, että malli oli mukavasti mielessä ja myös toiset langat sopivat malliin mielestäni mainiosti. Isona syynä oli myös se, että nämä langat olivat juurikin minun makuuni ja ostettu syntympäivälahjaksi saadulla lahjakortilla eli huivikin tulisi vain ja ainoastaan minulle.

Hauskaa ja nopeaa puuhaa, joka vie ajatukset mennessään ja tuovat hyvän mielen tullessaan