lauantai, 1. heinäkuu 2017

... ja kangaspuut sanoivat klank klank

matot2.jpg

Opiskelukiireet pitivät minua otteessaan myös keväällä, vaikka vannoin itselleni, että kevennän tahtiani. Yksinkertaisesti kokopäivätyön ja kokopäiväopiskelun yhdistäminen vaatisi vuorokauteen hieman enemmän tunteja kuin 24. Tästä huolimatta koko kevään ja varsinkin nyt kesällä olen kokenut, että jostain minun on ryöstettävä aikaa myös harrastuksilleni. Yksinkertaisesti pääni ei tunnu pysyvän kasassa, jos en saa tehdä jotain sellaista mitä oikeasti itse haluan ja mitä voin itse suunnitella. Vaikka opiskeluihini kuuluukin erilaisten käsitöiden tekeminen, niin ne eivät tuo sitä tyydytystä ja mielihyvää, mitä omaehtoiset käsityöt tuovat.

Lopulta kun olin riittävän väsynyt ja rikki koin, että minun olisi järjestettävä aikaa vain itselleni. En ole erityisen innokas "itseni hemmottelija", ellei huomioida herkkuja, joten oli helppo päättää miten aikaani kuluttaisin. Kiireisimpien kevätkuukausien uuvuttamana otin itselleni vapaapäivän kaikesta ja suuntasin eväideni kanssa kutomolle. Tiesin saavani olla siellä omassa rauhassani ja hiljaisuudessa kuunnellen mattopuiden kalketta tai vaikka äänikirjoja siinä sivussa. Kutomolla tuntuu, että minulla on tilaa hengittää ja käydä omaan tahtiini ajatuksiani läpi, sekä järjestellä niitä. 

matot3.jpg

Kahdella eri käynnillä, yhteensä neljänä eri päivänä syntyi kaksi käytävämattoa keittiömme mittoihin sovitettuna. Ensimmäisen maton raitakuviointiin sain apua kuntomon ohjaajalta, sillä olin alunperin löytänyt erilaisen maton ohjeen, mutta kyseisten kangaspuiden sidonnalle ei malli käynyt. Kerroin haluavani tehdä pystyraitaista mattoa, johon kävisi Raumalta löytämäni eri vahvuiset harmaa ja turkoosi ontelokude. Pienen kokeilun kautta sitten lopulta miellyttävä tyyli löytyi ja matto syntyi nopeasti. Samalla sain hieman ajatuksia selvitettyä.

Raitamattoni syntymisen jälkeen olin muutaman päivän kotona ja kävin läpi lankavarastojani, jotka olivat ja ovat edelleen aika pullollaan. Ennen kaikkea päätin, että voisin käyttää kaapissa vuosia lojuneita kuteita vielä johonkin ja olla kerrankin ostamatta uusia tilalle. Toinen matto siis syntyi jämäkuteista kokeilemalla. Aika "värikäs" siitä tuli, mutta toisaalta tuollainen tilkkumatto sopii hyvin sielunelämääni useimmiten. Matto ei vielä ole käyttöön päässyt, mutta kyllä sitä pitää oman kodin lattialla ainakin kerran käyttää, ennen kuin kauhistuu liikaa ja miettii uuteen kotiin antamista. Hauska matto on kuitenkin ja terapeuttista sitäkin oli tehdä.


sunnuntai, 9. huhtikuu 2017

Sukat vain ovat niin ihania

sukkia.jpg

Kuten varmasti aiemminkin on tullut selville, niin sukkien kutominen on yksi lempiajanvietteitäni. Systeemin opittuani erilaiset sukat syntyvät kuin "itsestään" ja toinen toista erikoisempien kuvioiden ja mallien kokeileminen on mielestäni hauskaa ajanvietettä. En tunnu nykyään osaavan enää vain "olla", vaan jotain on jatkuvasti tehtävä samaan aikaan. Näistäkin sukista paria on kudottu istuessani pimeässä elokuvateatterissa tai erinäisillä opiskeluluennoilla. Hyvin silti onnistuvat, kunhan malli on riitttävän yksinkertainen tällaisille unohtavaisille avoille.

Miesten sukissa olen tykästynyt kutomaan mallia, jossa tehdään kahdella värillä "nurjaa raitaa". Näistä olen aikaisemmin tehnyt muun muassa musta-harmaat-sukat ja nyt tuli tehtyä turkoosi-harmaat. Myös erilaiset raitasukat ovat miellyttäviä tehdä ja nämä karamelliväriset pinkki-musta-valkoiset tulivat tilauksesta työkäverin sisarelle.

IMG_20161020_162524.jpg

Toisina miestensukkina testasin Novitan sivuilta löytämääni ohjetta, jota nimenomaan tuli kudottua elokuvateatterissakin. Sukista tuli mielestäni hauskan pirteät ja serkkkupoikani ostikin ne joulumyjäiskuormastani, koska koki ne omikseen. Vähän erilaista, kuin vain perinteisellä joustinneuleella tehtyä kohoneuletta ja moniväristä 7-veikkaa käyttäen, tavanomaiset sukat saivat aimo annoksen uudistumista. Suosittelen kokeilemaan yksinkertaista "reseptiä" ( https://www.novitaknits.com/fi/fi/node/12414/instructions )

IMG_3083.jpg

Ensimmäisiin koulukursseihini kuului myös YHDEN sukan kutominen (kyllä, käytän tässä kutomis -sanaa, koska sinä olen oulusta kotoisin olevana tottunut käyttämään termiä "neulomisesta"). Päätin kuitenkin tehdä heti alkuunsa parin, sillä jos en nyt heti kutoisi molempia sukkia, niin toinen jäisi tekemättä ja ystäväpiiriini ei kuulu yhtään puujalkaista tai yksijalkaista ystävää, joten parille on tarvetta. Löysin sukkiin "kukan"-mallin novitan sivuilta, mutta loppuosan "pyörteet" neuloin vanhasta kokemuksesta. Sukista tulikin itselleni hyvin mieluiset, minkä vuoksi päätin pitää ne ja ne ovatkin nyt olleet koko kevään jatkuassa käytössä paikoissa, joissa pitää kulkea ilman kenkiä. Yksinkertaisesti onnistuin kerrankin tekemään jotain itselleni sopivaa ja itseni "näköistä". Parasta on, että lopputulos syntyi helposti ilman liiempiä kikkailuija.

torstai, 30. maaliskuu 2017

Hiljaiselon päättyminen

IMG_3089.jpg

Huoh, ihan hävettää, että millainen tauko minulla on ollut blogin päivittämisen kanssa. Useampi kuukausi on vierähtänyt todella vauhdilla ja jotenkin tänne kirjoittaminen on vain jäänyt. Olen kyllä koko ajan värkkäillyt jotain ja useammankin tekeleen olen saanut valmiiksi, mutta päivittäminen on unohtunut. Tosin itseni mielestä minulla on kyllä ihan kelpo perustelu siihen, että miksi blogin päivittäminen ei ole ollut ensimmäisenä tehtävälistallani, vaikka tänne kirjoittelusta nautinkin. Aloitin nimittäin syksyllä opiskelemaan töideni ohessa ja opintoihin kuuluu pääosana käsityöt. Käsitöitä siis tulee tehtyä ja kaikesta pitää kirjoittaa reflektiota ja analyysiä, joten deadlinejen puskiessa päälle, olen jättänyt tämän "ei-pakollisen" -osion vähemmälle. Nyt kuitenkin lupaan pyrkiä saamaan tänne laiteltua kuvia tekeleistäni tiuhempaan tahtia, niin että ainakin nämä reippaan puolen vuoden aikana tehdyt jutut tulisivat näkyviin.

IMG_3077.jpg

Vuoden 2016 aikana intouduin monien muiden tapaan tekemään turvalonkeroita synnytyssairaaloille. Täytyy sanoa, että turvalonkerot ovat loistava kohde käyttää jämälankojaan, kunhan muistaa mielellään hyödyntää puuvillalankoja ja sellaisia, joista ei irtoa ylimääräisiä "haituvia" vaavin kurkkuun. Loistavia ohjeita turvalonkeroiden tekoon on netti pullollaan, joten haastan muutkin tekemään niitä. Turvalonkero oli myös vaihtoehto opinnoissani ensimmäiseksi virkkuutyöksi, mutta itse ajattelin  jatkaa muumiamigurumiharrastustani ja tein Hemulin edellisten kaveriksi. Hemulin ohje on Laura Von Knorringin kirjasta Mukavat muumiamigurumit.

IMG_3094.jpg

Uutena aluevaltauksena blogissani saattaa jatkossa esiintyä "pieniä" ompelutöitä. En ole ompelua koskaan aikaisemmin harrastanut, sillä peruskoulussa olen kuluttanut lähinnä teknisentyönluokan penkkiä. Nyt kuitenkin opinnoissani ompelukoneeseen on pitänyt tutustua ja pikkuhiljaa sen toimintoja, käyttöä ja niksejä olenkin alkanut harjoitella. Tämän vauvanliivin tein juuri joulun alla ensimmäisenä ompelutyönäni, sillä sekin sisältyi yhteen kurssiini. Ohje löytyi jostain vanhasta käsityölehdestä, joka oli koululla. Täytyy sanoa, että haasteita riitti ja sain soitella jo kaverilta apua pelkästään siihen, miten kaavan saa kopioitua silkkipaperille (tässä leivinpaperille). Ihan hauskan näköinenhän tuosta liivistä tuli ja ainakin sen opin, että tällaisen tumpelon on parempi ottaa reilut saumavarat, jotta saumat ei irvistele valmiissa työssä. Tässä nimittäin pääsin käsin korjailemaan paria reikää :/

Mutta kyllä se tästä. Oppia ikä kaikki. Harjoittelemalla mestariksi... ja mitä näitä nyt on.

lauantai, 5. marraskuu 2016

Tyttövauvalle

IMG_20160827_150258_Fotor_Collage.jpg

Kesän aikana syntyi useampi vauva sukuun, minkä vuoksi innostuin kovasti tekemään erilaisia vauvojen vaatteita ja tavaroita. Kaksi serkkua lisääntyi ja  olin päättänyt molempien lapsille tehdä jotain kivaa lahjaksi. Toinen serkuista sai pojan, jolle tein peiton ja pusakan heinäkuussa (aiempi artikkeli) ja toinen taas sai pienen tytön elokuussa. Tyttölapselle mietin hetken tekeväni mekon, mutta tasapuolisuuden nimissä päätin tehdä myös hänelle puseron ja peiton. Ihmeen kaupalla nämäkin saatiin valmiiksi ennen vauvan syntymää ja ensimmäistä tapaamista.

IMG_20160827_150715.jpg

Peiton/ univiltin tein vaihtelemalla V-pylväsvirkkausta (yhteen silmukkaan aina kaksi pylvästä) ja tavallisia pylväitä. Erilaisten kohtien eroa ei kyllä juurikaan huomaa, johtuen varmaan langan kirjavuudesta Reunoihin virkkasin nirkkoreunan kun se vain sopii mielestäni niin hyvin kaikkii vauvojen tekstiileihin. Tällaisten peittojen virkkaus on hyvin yksinkertaista ja helppoa, mutta jouduin jälleen myöntämään itselleni, että se on myös yksitoikkoista. En ole koskaan ollut mikään intohimoinen virkkaaja, sillä mielestäni se on paljon työläämpää ja kivuliaampaa käsille kuin neulominen, mutta tuntuu se olevan myös jotenkin jähmeämpääkin. Tuntemuksistani huolimatta uskoisin, että vastaavanlaisia peittoja tulee vielä jokunen tässä tehtyä aikojen saatossa.

IMG_20160827_150411.jpg

Peiton jälkeen päätin neuloa tytölle vielä jonkinlaisen nutun. Katselin erilaisia ohjeita ja vertailin niitä ohkaisiin puuvillalankoihin, jotka olin nuttua varten ostanut. Useissa ohjeissa oli käytetty huomattavasti paksumpia lankoja, kuin mitä minulla oli käytössä, joten laskeskelin ja mietin ohjeiden soveltamista. Sitten viimein löysin DROPSin sivulta ohjeen vauvan kietaisujakusta (http://www.garnstudio.com/pattern.php?id=6593&cid=11), jossa oli käytetty lähes täysin vastaavan paksuista lankaa, kuin itselläni oli käytössä. Ihastuin kovasti myös jakun malliin, sillä sellaista en aiemmin ollutkaan testannut, joten siitähän se taas sitten lähti. Tein jakun 1-3kk kokoisena ja tuossa lokakuun puolessa välissä sainkin kuvan tytöstä nuttu päällään. Aina on miellyttävää kun tekeleet menevät tarpeeseen ja käyttöön.

perjantai, 12. elokuu 2016

Vauvoja vauvoja vauvoja!

babyboy.jpg

Tämän vuoden kuluessa on lähipiiristä kuulunut useita vauvauutisia, minkä vuoksi innostuin pohtimaan erilaisten vauvajuttujen tekemistä. Se mikä on parasta käsitöiden teossa vauvoille on se, että isompi töisetkin vaatteet syntyvät aika nopeasti. Itselleni kun on ollut aika haastavaa työläämpien ja aikaa vaativien töiden loppuun tekeminen yhdellä kertaa ja yleensä lähdenkin kesken kaiken sooloilemaan ja keksimään uutta "välipala tekemistä". Siksipä vauvanmittoihin soviteltujen asioiden tekeminen on joutuisaa ja mukavaa puuhastelua, josta toivottavasti on iloa niin lapselle itselleen kuin hänen vanhemmilleenkin.

IMG_20160801_184756.jpg

Nyt ensimmäisenä maailmaan putkahti pieni tovi sitten sukulaiseni poikavauva, jolle aloin juhannuksen kieppeillä virkata peittoa/ unirättiä. Ohjeen löysin yksinkertaiseen isoon isoäidinneliöön eli yksinkertaiseen pylväsvirkkaukseen Novitan sivuilta. Ohje löytyy myös Novitan Syksyn 2014 -lehdestä. Lankana työssä käytin Novitan Aalto -lankaa, jota tuli ostettua aiemmin keväällä isompi satsi "Just in case" :) Ohjeesta poiketen tein peittoon nirkkoreunan, koska minusta se sopi hyvin viimeistelemään peiton. Minusta lopputuloksesta tuli melkoisen söpö näin.

IMG_20160801_184522.jpg

Kun peitto valmistui ja lankalaatikoideni kätköistä löytyi myös lisää sinisävyistä lankaa useampi rulla, niin ajattelin voivani tehdä vielä jotain muuta JOS vain ehdin tehdä sen valmiiksi ennen vauvan syntymää. Pitkällisten pohdintojen jälkeen aloin sitten tekemään vauvannuttua/ takkia. Novitan sivuilta löysin tähänkin ohjeen, joka on julkaistu Novitan Talvi 2013 -lehdessä. Ennen kaikkea tässä mallissa minua viehätti takaosan helma ja sen yläpuolelle tehtävä tamppi, jotka tekivät asusta ylisöpön! Lankana käytin Red Heart Soft Yarnia, joka paksuudeltaan on aika samoissa lukemissa kuin 7-veljestä lanka, josta ohjeen nuttu oli tehty. Lankakaupasta kävin hakemassa nuttuun kahden kokoisia puumaisia muovinappeja, joista pienemmät tulivat eteen ja kaksi suurempaa taakse Tamppiin. Nutun tein 70cm koolla, muttei siitä mielestäni aivan niin iso tullut.

IMG_20160801_184542.jpgPoikavauva ehti syntyä ennen nutun valmistumista, mutta kun en ihan heti ollut menossa tulokasta katsomaan, niin ehdin saada sen valmiiksi ennen ensimmäistä vierailuani. Sain siis vietyä sekä peiton että nutun yhtäaikaa lahjaksi pikkukaverille, jonka äiti tuntui tyytyväiseltä tuliaisiini. Kuulemma oli juuri harmitellut, ettei ollut ostanut vauvalle enempää puuvillapeittoja, kun tulisivat tarpeeseen. Noh nyt tuli ainakin vielä yksi käyttöön.

Nyt parhaillani neulon toiselle sukulaiselleni myös peittoa ja nuttua. Ne kun saan valmiiksi, niin laittelen taas kuvia.

Ohjeet:

Peitto: https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/virkattu-torkkupeitto-novita-onni

Neulenuttu: https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/vauvan-neulenuttu-novita-7-veljesta