tiistai, 25. syyskuu 2018

Epätoivoa, pelkoa ja onnistumisia paitojen muodossa

Kuten joskus aiemminkin olen maininnut, niin ompelua olen ruvennut harjoittamaan vasta parisen vuotta sitten ensimmäistä kertaa elämässäni. Koulukäsityöt olen viettänyt teknisentyön parissa, joten ompelukoneella on tullut reilu kaksikymmentä vuotta sitten harjoiteltua ompelukoneajokortin verran ja myöhemmmin muutamien pienten vaatteiden korjaushommien parissa. Siksipä tuntuikin kauhealta, kun vuosi sitten keväällä koulussa ilmoitettiin, että kurssilla jokaisen tulisi ommella itselleen kauluspaita joustamattomasta kankaasta. Lisähaastetta projektiin toi fakta, että paitaa varten piirrettäisiin itse myös kaavat henkilökohtaisten mittojen mukaan ja kuositeltaisiin ne. Näin ainoana selviämistaktiikkanani sen, että en lähtisi liiaksi kikkailemaan tämän projektin parissa, vaan keskittyisin aika perinteisellä mallin pystykauluksiseen paitaan, sillä taitoni eivät taitaisi juuri muuhun riittää kun vartalonmallinikin antoi jo aloittelijalle ihan liikaa ekstrahaastetta.

IMG_20170503_173759_Fotor_Collage.jpg

Saumoja tuli purettua satoja metrejä, kaavaa korjailtua kymmeniä kertoja, parikin erilaista protoa tehtyä, sormiin saatiin kymmeniä haavoja ja unettomia öitäkin vietettiin useampia, mutta lopulta paita valmistui. Projekti ei ollut itselleni todellakaan helppo, mutta erittäin opettavainen. Ilokseni sain huomata, että ymmärrän ja hahmotan aika hyvin kaavaa ja pystyn näkemään, mistä kannattaisi vaatteessa ottaa sisään tai leventää, jotta lopputulos olisi halutun kaltainen. Ompelutaidot kehittyivät kyllä, mutta edelleenkään hommasta ei ole tulossa lempipuuhaani. Lopputulos oli itseäni tyydyttävä ja käyttöönkin paita on tässä reilun vuoden aikana päässyt useamman kerran, mikä on aina positiivista.

Seuraava isompi kouluprojektini oli neuloa paita ja ommella housut, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Neulominen ei sinänsä tuota itselleni tuskaa, sillä se on, kenties olette huomanneetkin, lempipuuhaani. En yleensä kuitenkaan tee hirveästi itselleni vaatteita, koska ne vievät paljon materiaaleja sekä aikaa. Tähän projektiin oli kuitenkin ryhdyttävä, ihan kurssipisteidenkin takia, joten marssin kauppaan etsimään silmiäni miellyttäviä lankoja ja kankaita, jotka sopisivat toisiinsa. Paidan päätin neuloa Novitan Elegia -langasta, jonka mukana neuloin ohutta mustaa virkkauslankaa tuomaan efektiä puseroon. Jälleen piti hyödyntää itsetekemiäni kaavoja ja kuositella ne tähän paitaan sopivaksi. Ongelmaksi ilmaantui jälleen kroppani malli, sillä normaalisti neulepuseroiden etu- ja takakappaleet yhtenäistetään, mutta tällaisella kropalla se ei sitten onnistunutkaan.Yritin kyllä tehdä näin varmaan kahden viikon ajan, mutta kun se ei onnistunut niin pyysin apua ja sainkin tiedon, että on jälleen poikkeuksia, jotka vahvistavat säännöt ja minun kroppani on yksi näistä. Eli uusiksi meni taas kaavoitus, mutta lopulta sentään se onnistui. Päätin, että paidastani tulee pidemmän mallinen löysä neule, jonka helman resori kasaisi pussittamaan. Kaula-aukosta tahdoin leveän, jotta puseroa voisi pitää myös kesällä niin, että se paljastaa toisen olkapään. Toiselle puolelle tuleva tasku oli myös itselleni tärkeä saada mukaan paitaan.  Muutamien purkukerrosten ja sen vuoksi ylimääräisen lankakerän oston jälkeen (lanka ei kestä purkamista vaan hajoaa pieniksi palasiksi) paita valmistuikin lähes ajallaan ja on ollut käytössä nyt alkusyksystä useasti.

IMG_20180531_115309.jpg

Paitaan tein kaveriksi ommellen kahdesta kankaasta legginssimäiset tyköistuvat housut, joissa etupuolen kankaana on joustamaton paksuhko kudottu mehiläiskennomainen kangas ja takakappaleessa taas musta paksu trikoo. Kangasvalintoihin päädyin sen vuoksi, että tuntui hauskalta kokeilla yhdistää erilaisia materiaaleja, sekä siksi, että tyköistuvat housut täysin joustamattomasta kankaasta minun korppamallillani olisi mahdoton  yhdistelmä. Housuissa on paidanhelman alla myös pienet taskut, joihin saa avaimen tai luottokortin laitettua. Housuista tuli mukavan näköiset ja hyvinkin käyttökelpoiset. Yllätyin siitä, että miten hyvin sain ne istumaan ilman, että saumat lähtivät kiertämään. Ainoana ongelmana housujen osalta oli se, että etukappaleen kangas ei kestänyt ompeleiden purkua ja lähti itsekin purkautumaan samalla, joten kuminauhan ompeleminen vyötärölle tuotti haasteita ja muutamia purkaumia, joita piti korjailla jälkikäteen.

IMG_20180906_053545_Fotor_Collage.jpg

Edellisen ommeltavan paitaprojektini haastavuuden ja aivoja rassaavuuden vuoksi päätin,  että seuraava projektini saisi tulla ihan valmiskaavasta. Halusin kesälle ohutta kangasta olevan takkimallisen puseron, joka olisi helppo heittää t-paidan tai topin päälle ja lähteä ihmisten ilmoille. Tarpeisiini sopivaa viskoosikangastakin löysin käyttööni, joten seuraavana projektina oli vain löytää sopiva kaava. Tällaisen löysinkin lopulta Jujunalta Lovely Cardigans -mallistosta. Ensin suunnittelin tekeväni perinteisemmän takin, mutta lopulta päätin uskaltautua kokeilemaan peplumhelmaista Square Hem -takkia. Olin kokeillut peplumhelmaisia puseroita ylleni aiemmin ja näytin niissä kertakaikkiaan tyhmältä, nyt silti tuumin, että ehkä takkimallisena ja hieman pidemmälle ulottuvalla helmalla homma voisikin toimia. Onneksi kokeilin, sillä paidasta tuli mieletäni todella hyvä ja miellyttävä päällä. Kenties joustavampi materiaali olisi ollut vielä kivempi, mutta kyllä tämä on ihan näinkin ajanut asiansa. Ongelmiakin ilmaantui vain helman ompelun kanssa, kun kerran ompelin helmapalat toisiinsa väärin yhteen, mutta se oli onneksi nopea korjata.

Nyt on hieman saatu lisätäytettä myös omaan vaatevarastoon

sunnuntai, 23. syyskuu 2018

Kasvivärjäykseen hurahtamassa

IMG_20180830_163504.jpg

Viime vuonna pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan lankojen ja muiden tekstiilimateriaalien värjäystä synteettisillä väriaineilla koulukurssillani. Värjääminen tuntui todella mielenkiintoiselta ja kiehtovalta menetelmältä, jolla voisi saada tehtyä erilaisia ja itsensä näköisiä materiaaleja käsityötuotteisiin. Kuitenkin matskujen värjääminen jäi itselläni lähinnä ajatuksen tasolle, kun ei niitä kemikaaleja oikein huvita kotiin varastoida kun on pienet tilat ja koirat pyörii jaloissa ja ihan liikaa valkoisia kalusteita, jotka onnistuisin värjätä... Selkeästi jokin juttu siis puuttui, joka nyt yllättäen tuntui löytyvän paikasta, josta en olisi uskonut sen löytyvän.

Loppukeväästä ilmoittauduin yhdelle maisterivaiheen kurssille, jossa aiheena oli luonnonväriaineilla värjääminen. En ollut kovinkaan innoissani tai lämmennyt ajatukselle vielä tuossa vaiheessa, mutta tuumasin, että jotain on otettava ja kyseisen kurssin ajankohta oli loistava. Mielikuvissani olin ajatellut, että kasvivärjäyksen tuotoksena tulee hailakoita ja ruskeansävyisiä materiaaleja, jotka muistuttavat korkeintaan paperipussia. Puolustukseseni voin vain sanoa, että vaikka käsitöitä olenkin tehnyt ja arvostan kovasti kaikkea käsin tehtyä ja itse tuotettua, niin tekstiilien väriaineita olin jostain syystä pitänyt aina itsestään selvyytenä ja kuvitellut ne synteettisesti tuotetuiksi. En siis ollut tutkinut asiaa tai erityisemmin ollut edes huomioinut, että mistä muualta väriaineita voi tulla. Siksipä hämmästyinkin useampaan otteeseen lankoja väriliemiin upotellessani, että millaisia värikavalkaadeja ja -kirjoja niistä paljastui.

IMG_20180915_095500_Fotor_Collage.jpg

Huomasin, että aloin ymmärtämään ihmisiä, jotka ovat "hurahtaneet" kasvivärjäykseen. Se nimittäin on todella kiehtovaa! Monestikaan väriliemen väri ei kerro sitä, että minkälaiseksi materiaali värjäytyy ja monista kasveista tulee todella yllättävänä värisiä lopputuloksia. Myös erilaisten puretteiden käyttö saattoi muokata lopputulosta hyvinkin paljon, mikä lisäsi homman mielenkiintoisuutta ja innosti kokeilemaan vielä uudenlaista lientä tai materiaalia kyseiseen väriin. Isoimpana plussana minusta kuitenkin on se, että saa loistavan syyn lähteä kiertelemään luontoon ja etsimään värjäykseen sopivia materiaaleja. Aikaa onkin mennyt paljon kun olen metsässä kekkuloidessani samalla googletellut, että joko joku toinen värjäri olisi jo testannut tätä kasvia ja millaista lopputulosta voisin siitä odottaa.

IMG_20180830_090615.jpg

Kurssia varten tein värjäyksistäni pienen värikartaston resepteineen ja näytepaloineen, jotta voin myöhemmin värjätä isompia eriä tarvitsemiani värejä. Suurinosa tekemistäni värjäysksitä oli 10-20g lankavyyhteihin, minkä vuoksi näistä kokeiluista ei erityisemmin taida riittää oikeaan käyttöön. Värjäystä kokeilin niin esipuretettuun lankaan kuin niin, että lisäsin puretteen suoraan väriliemeenkin. Lisäksi testasin mikrovärjäystä, kontaktivärjäystä, liukuvärjäystä, kahdella eri värillä värjäystä, päälle värjäystä jne. Kasveina testattiin tervaleppää, kieloa, nokkosta, sipulia, punasipulia, koristearoniaa, veriseitikkiä, värimorsinkoa, pietaryrttiä, kanervaa, tarhakäenkaalia, kurkumaa ja erilaisia puutarhan kesäkukkia. Lopputulokset olivat todella onnistuneita itseni mielestä.

perjantai, 2. maaliskuu 2018

Söpöstelyä

IMG_3256.jpg

Ompelemisen harjoittelu jatkuu ja jatkuu... Ensimmäisten kokeiluideni jälkeen hieman mietitytti, että osaisinko ommella oikeasti jotain, minkä kehtaisi oikeasti lahjoittaa jollekin niin, että se myös tulisi käyttöön. Hieman on noiden aikaisempien kokeiluiden jälkeen mietityttänyt, että niinköhän saan ommeltua sellaisia juttuja, joissa saumat kestävät ja ensimmäisen pesukonekäynnin jälkeen kappale muistuttaisi vielä vaatetta. Sitten tulikin ystävältä pyyntö, että alkaisin kummiksi hänen pikkuiselleen. Eihän siitä voinut kieltäytyä.

Niimpä niin suuntasin nokkani kohti PaaPiin PopUp-myymälää ja lähdin etsimään söpöjä lapsille sopivia kankaita. Tätä ennen olin jo vieraillut kavereideni linkitysten kautta heidän nettikaupassaan ja harkinnut vakavasti kankaiden ja ompelupakettien tilaamista. PopUp-myymäläkäynnin jälkeen uskalsin tilauksen tehdä, vaikkakin jo myymälästä tarttui mukaan aikamoinen määrä kankaita... kaikilla kolmella vierailu kerralla.

ompelukset3.jpg

Kuitenkin ennen kuin uskalsin uhrata ihania PaaPiin kankaitani, niin päätin tehdä kokeilupaidan Eurokankaasta ostettuun kettukankaaseen. Yllätyksekseni paita onnistui kutakuinkin hyvin, vaikkakin päätien resorin purin about kolme kertaa, kun kaksoisneulan käyttö oli hankalaa ja muutenkin saumat mutkittelivat kummasti. Serkkuni kuitenkin oli halukas ottamaan paidan pojalleen käyttöönsä ja jälkeenpäin sain todistusaineistona kuvankin, kun pikkuherra istuu potalla paita päällään.

Siitä se idea sitten lähti. Nyt on testailtu paitojen lisäksi tunikoja ja hihattomia mekkoja ommella lapsille. Lapsille ompelu on sinällään kivaa, kun purkamista ei ole läheskään yhtä paljon, kuin tämän kokoisen naisihmisen kamppeissa. Myöskään kangasta ei mene niin pirusti, niin voi ostaa söpöjä jämäpaloja ja tehdä söpöstelyvaatteita. Parin paidan ompelun jälkeen uskaltauduin ompelemaan ostamani PaaPiin bambin. Se meni nimiämislahjaksi kummitytölleni ja samalla sutasin isomman siskon nukelle tumput, jotta nukke ei raavi kasvojaan ;)

ompelus2.jpg

Tämähän alkaa tuntua hauskalta.

torstai, 22. helmikuu 2018

Tuttua ja kotoista, mutta samalla jotain uuttakin

Sukkien kutominen... siis neulominen, joka taitaa olla oikeampi termi, on itselleni kaikista käsitöistä sitä mieluisinta puuhaa. Sukkien kutominen on itselleni niin tuttua puuhaa, että perussukat valepalmikolla tai yskinkertaisemmalla kuviolla syntyvät helposti teeveetä katsellessa tai äänikirjoja kuunnellessa. Pienellä lisävaivalla kuoseja saa muunneltua monenlaisiksi käyttämällä erilaisia lankoja tai luomalla toisistaan poikkeavia kohoneuleita ja yhdistämällä värejä kirjoneuleiksi. Myös uusien neulemallien etsiminen ja suunnitteleminen sukkien varteen on minusta viihdyttävää ja aina jaksan odottaa innolla, että millainen kuosi valmiisiin sukkiin ilmestyy.

sukkiasukkia.jpg

Kun minulla on aikaa tai jokinlainen tarve vaatii, niin jaksan nähdä vaivaa ja suunnitella uusia neulemalleja paperille tehden tarkkoja laskelmia ja suunnitelmia sukkien silmukkamääristä ja kuvioiden muuttumisesta. Sitten kun on vähemmän aikaa, niin palaan itselleni tuttuihin malleihin ja toistan niitä vähän erilaisella tavalla seuraavaan sukkapariin tai otan jostain näkemästäni mallista osasia. Toisinaan toki teen ihan suoraan ohjeistakin sukkia, mikäli olen nähnyt jossain lehdessä tai netissä mallin, joka on miellyttänyt minua ja näyttänyt sellaiselta, että se olisi mukava neuloa. Olen sitä mieltä, ettei pyörää kannata keksiä uudestaan, joten valmiiden mallien hyödyntäminen on kannattavaa, sillä toistettavaksihan ne on luotukin.

tossutsukkia.jpg

Ylemmässä kuvassa oranssit sukat on neulottu vaihdellen okran väristä ja liukuvärjättyä lankaa, niin että varressa on pallokuviointia. Alakulman sukat ovat minun vakkarini eli valepalmikkosukat. Sinivihreissä sukissa olen toisintanut lumihiutalekuviota, jota olen tehnyt useisiin lapasiin ja sukkiinkin.

Alemmassa kuvassa yläkulman tossut on tehty huopuvasta langasta, joka on pesukonehuovutettu ja varret neulottu. Idean näihin löysin netistä ET-lehden tossukisasta (https://www.etlehti.fi/artikkeli/koti_ruoka/kasityot/huovuta_makeet_blingbling_tossut). Tämä kokeilu oli itselleni uusi ja hauska, joten tossuja tulee varmasti tehtyä lisääkin. Alakulman miestensukat ovat yksinkertaista kohoneuletta. Värikkäät sukat yhdistelevät palmikoita, sekä kirjoneuletta, jonka kuviota loin samalla kun ensimmäistä sukkaani neuloin. Lopputuloksesta tuli todella hauskat.

 

maanantai, 15. tammikuu 2018

Neuvolakortteihin eloa kivoilla kansilla

Kun kerran päättää ostaa ompelukoneen kaappinsa täytteeksi, niin on kohtuullista, että konetta myös joskus käyttää. Siispä ajattelin jälleen kokeilla tehdä jotain pienempää, joka kuitenkin vaatisi vähän hahmottamista ja ajattelua. Olen huomannut, että erinäisissä ompelukokeiluissani minun on välillä todella hankala ymmärtää suuntia tai sitä miten kankaat tulisi toisiinsa nähden asettaa kun ne neulottaa ompelemiseen. Useammassa hommassa onkin purkupuuhaa ollut niin paljon, että kangaskin on jo piloilla. Siksipä ajattelin kokeilla ommella sellaisia tuotteita, joihin ei kangasta menisi kamalasti, joten epäonnistuminen ei haittaisi niin kamalasti.

1503745576982.jpg

Ystäväni odotti ensimmäistä lastaan vielä syksyllä ja hän oli bongannut netistä yksinkertaiset ja helpohkot ohjeet neuvolakortin ompelemiseen. Päätin itsekin testata ohjetta, sillä hyv'än nettiohjeen ansiosta ymmärsin selvästi mitä minun pitäisi missäkin vaiheessa tehdä. Ohje löytyivät Villapaita kiehuu -blogista ja haluankin kiittää ohjeen tekijää suuresti! Tämäkin tumpula onnistui.

1503750529260.jpg

Molemmat kannet on tehty PaaPiin -kankaisiin. Vaaleanpunainen on 100% puuvillakangasta ja mintun vihreä taas puuvillatrikoota. Tämä oli ensimmäinen ompelukokeiluni trikookankaalla, joten pieniä virheitä on tarkemmassa tarkastelussa havaittavissa, sillä en osannut odottaa kankaan vetäytymistä kulmissa, kun olin ommellessa venyttänyt sitä ehkä hieman liikaa. Kuitenkin korttikotelot valmistuivat ja pääsivätkin käyttöön: toinen ystävän tyttärelle ja toinen serkun pojalle. Lisää koteloita on tehty sen jälkeen ja tehdään varmasti jatkossakin, jos joku läheinen tarvitsee ja haluaa.