Huh, kun viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Uusien töiden takia, en vain ole ehtinyt kirjoitella mitään, vaikkakin kädet ovat käyneet aivan kuten ennenkin ja tuloksiakin on saatu aikaan. Aloitan uusien blogipäivitysten tekemisen vanhimmasta yksilöstä eli siis itse värkkäilemästäni korusta, jossa ylläripylläri on taas Corgi.

Osallistuin maaliskuussa elämäni toiselle hopeakorukurssille, jossa tälläkertaa oli tarkoituksena valmistaa erilaisia filigraanikoruja. Oli hieman haastavaa päästä alkuun, mutta hiljalleen vihkoon alkoi ilmestyä monenmoisia kuvioita, joita filigraanilangasta kenties voisi valmistaa. Jostain syystä, tälläkin kertaa kuvioissa alkoi näkyä suuret korvat ja "ylhäisä"profiili ja niinhän se ajatus taas muuttui toteutukseksi.

Tarkoituksenani oli tehdä filigraanikiermuroita, joiden keskeltä paljastuu tarkemmin tarkasteltuna Corgin profiili. Filigraanikiemuroita taitellessani suunnitelma muuttui vielä hieman ja profiilista alkusuunnitelmaa selkeämpi ja se siirrettiin juottamista helpottaakseni kehysrinkulan reunaan.

Korussa käyttämäni filigraanilanka on ns kitaralankaa ja reunus puolipyöreästä hopealangasta taiteltu rinkula (ajan vierähtämisen vuoksi, en pahaksenikaan muista langan paksuutta). Kehikon yläreunaan tehtiin 1mm paksuisesta hopealangasta rinkula ja sen sisällä lattamaisesta hopealangasta, jossa oli kuviot valmiina, riipuksen kannatin. Lankojen yhdistäminen on tapahtunut juottamalla eli hopeapastalla ja kaasupullolla (ei juotoskolvilla ja langalla, kuten minä olin aiemmin tottunut juottamisen käsittämään)

Korun valmistaminen ei todellakana ollut mitenkään yksinkertaista ja helppoa ja täytyy myöntää, että useitä ärräpäitä pääsi lentelemään. Nousipa samalla myös arvostukseni koruseppien työtä kohtaan taas monella sadalla asteella. En myöskään enää ihmettele ihastelemieni filigraanikorujen hintoja. Ensimmäisen raivokohtauksen sain siitä, että jokainen osanen täytyi kiinnittää juotostiileen hitsilankojen avulla, niin etteivät ne liikkuisi juottaessa. Sitten kaikki yhdyskohdat piti juottaa pastan ja kaasupolttimen avulla yhteen. Ongelmana minulla oli se, että filigraanilanka ei tahtonut tarttua kehikkoon, jonka vuoksi lämmitin välillä työtä liikaa ja filigraanikiehkurat alkoivat sulaa. En enää edes muista montako kertaa otin uusiksi juottamisprosessin, kun jokin kiehkura ei pysynytkään paikallaan, vaan tipahti korusta samalla kun pudotin riipuksen sitruunahappoon puhdistumaan.

Monien uusintojen ja korjausten jälkeen kuitenkin koru valmistui ja on ollut nyt käytössäkin. Täytyy sanoa, että tulihan siitä hieno ja jopa alan hiljalleen unohtaa sen tekemisen kauheudet niin hyvin, että voin sanoa, että oli se sen kiroilun arvoista!

IMG_0750-normal.jpg