Verta, hikeä ja kyyneleitä... ei kun nahkaa, luuta ja hopeaahan se tällä kertaa olikin! Tosin tietyissä valimistusvaiheissa on kyllä vertakin päässyt tipahtamaan, kun neiti ei osaa varoa niitä pihtejään. Hikeä kyllä kerkeää tulla kun hiot ja kiillotat luunpalasia. Ja ne kyyneleet... niitä ehkä lähinnä illalla kun on niin väsynyt, muttei malta lopettaa. Toki joskus tulee ilonkin kyyneleitä kun joku uusi juttu onnistuu ja näyttääkin vielä kivalta. Vai?

Kevään aikana olen virallisten töitteni puuttuessa ehtinyt osallistua uusille korukursseille. Nyt olen sitten hopean lisäksi päässyt tutustumaan luihin ja nahkaan. Aluksi olin kyllä todella epävarma, että haluanko lähteä kummallekaan kurssille, sillä ne eivät vain tuntuneet omalta jutulta, mutta kappas vain... noh, tulipa huomattua, että molemmissa materiaaleissa on monipuolisuutta ja omanlaisiaan hienouksia. Voinpa kuvitella, että jatkossakin tulen näiden parissa väkertelemään ja testailemaan uusia mahdollisuuksia.

                   luunahkakollaasi_Fotor.jpg

Pikku-Myy -koru ja puna-hopeinen-käsikoru ovat tehty lehmän luusta. Luut ostin valmiiksi puhdistettuna, sillä kurssilla oli niitä paljon myynnissä. Onnekseni kuitenkin sain myös ohjeistuksen, miten luita pystyy itse puhdistamaan, jos myöhemmin on tarvetta. Puhdistaminen ei kuulostanut/ vaikuttanut erityisen haastavalta, joten uskon että kesällä sitä saattaisin puuhastellakin, jos inspiraatio iskee. Meille noita lehmän "raakaluita" kun ostetaan koirille, niin saavat sessut ensin tehdä "pintapuhdistuksen", jonka jälkeen voinkin itse keitellä niistä korumateriaalia.

              luumyy.jpg                     punluu.jpg

Pikku-Myy -koruun sahasin sopivan kokoisen luupalan lehmän sääriluusta. Muotoilin sen pienellä vannesahalla nelikulmioksi, jonka jälkeen alkoi usean tunnin hiomis urakka. Luun pinnasta piti saada lähes kiiltävä, jotta kuviosta tulisi selkeä. Kuvio raaputettiin/ kaiverrettiin pintaan, jonka jälkeen se täytettiin värillä. Värinä voi käyttää esim öljyväriä tai hiili-liima-seosta. Minä sekoitin molempia. Lopulta pujotin koruun nahkanauhan "ketjuksi" ja aika magea siitä mielestäni tulikin.

Punainen-Luu-käsikoru taas syntyi värjäämällä pieniä luunpalasia/-renkaita. Minä käytin värjäyksessä hiusväriä, sillä olen itse punapää ja kaapista tuppasi tuota väriä löytymään. Päätin tehdä ranneketjun paloista ja alunperin aloin tekemään mattoketjua luiden väliin, mutta se ei näyttänyt kädessä erityisen hyvältä, joten vaihdoin väliketjuksi muinaisketjun. Nyt lopputuloksesta tuli mukavan kevyen ja pirtsakan näköinen. Ketju on tehty 1,0mm paksuisesta hopealangasta ja lenkkien halkaisija on 3,5mm.

   nahkaranneke.jpg     kolmeranneketta.jpg

Lohikäärme-nahkaranneke on tehty käsittelemättömään nahkan palaan pakottamalla. Ensimmäisenä suunnittelin kuvion, piirsin sen lyijykynällä nahkaan ja lopulta pakottaminen tapahtui märkää nahkaa muokkaamalla erilaisilla työkaluilla. Ajan saatossa nahan väri tulee kuulema muuttumaan tummemmaksi ja sitä odotan kovasti. Tällä hetkellä ei ranneketta juurikaan vaaleasta ihostani erota, joten pieni ikääntyminen ja värin muutos varmasti tekevät siitä entistä hienomman näköisen. Toki voisin kokeilla myös nahan "vanhentamista", johon ohjeet saimme, mutta ehkä jätän sen toiselle rannekkeelle.

Punottuja käsirannekkeita tehdään nahkanauhasta. Näissä on käytetty 1,0mm, 1,5mm ja 2,0mm paksuisia nahkanauhoja. Minun ranteeni paksuudella näihin kaikkiin on mennyt 2,5-3m nauhaa, joten ihan pienellä pätkällä ei avaimenperää kummempaa nyöriä saa aikaiseksi. Punomiseen saimme myös ohjeet ja minusta se oli niin hauskaa, että innostuin punomaan nauhoja useita kappaleita. Jatkossakin varmasti niitä tulee vielä lisää, kunhan löydän erilaisia nauhoja kokeiltavakseni. Mukavaa pikku puuhaa televisiota katsellessa ja hyvää vaihtelua neulomiselle :)

Mitäs pidätte?