matot2.jpg

Opiskelukiireet pitivät minua otteessaan myös keväällä, vaikka vannoin itselleni, että kevennän tahtiani. Yksinkertaisesti kokopäivätyön ja kokopäiväopiskelun yhdistäminen vaatisi vuorokauteen hieman enemmän tunteja kuin 24. Tästä huolimatta koko kevään ja varsinkin nyt kesällä olen kokenut, että jostain minun on ryöstettävä aikaa myös harrastuksilleni. Yksinkertaisesti pääni ei tunnu pysyvän kasassa, jos en saa tehdä jotain sellaista mitä oikeasti itse haluan ja mitä voin itse suunnitella. Vaikka opiskeluihini kuuluukin erilaisten käsitöiden tekeminen, niin ne eivät tuo sitä tyydytystä ja mielihyvää, mitä omaehtoiset käsityöt tuovat.

Lopulta kun olin riittävän väsynyt ja rikki koin, että minun olisi järjestettävä aikaa vain itselleni. En ole erityisen innokas "itseni hemmottelija", ellei huomioida herkkuja, joten oli helppo päättää miten aikaani kuluttaisin. Kiireisimpien kevätkuukausien uuvuttamana otin itselleni vapaapäivän kaikesta ja suuntasin eväideni kanssa kutomolle. Tiesin saavani olla siellä omassa rauhassani ja hiljaisuudessa kuunnellen mattopuiden kalketta tai vaikka äänikirjoja siinä sivussa. Kutomolla tuntuu, että minulla on tilaa hengittää ja käydä omaan tahtiini ajatuksiani läpi, sekä järjestellä niitä. 

matot3.jpg

Kahdella eri käynnillä, yhteensä neljänä eri päivänä syntyi kaksi käytävämattoa keittiömme mittoihin sovitettuna. Ensimmäisen maton raitakuviointiin sain apua kuntomon ohjaajalta, sillä olin alunperin löytänyt erilaisen maton ohjeen, mutta kyseisten kangaspuiden sidonnalle ei malli käynyt. Kerroin haluavani tehdä pystyraitaista mattoa, johon kävisi Raumalta löytämäni eri vahvuiset harmaa ja turkoosi ontelokude. Pienen kokeilun kautta sitten lopulta miellyttävä tyyli löytyi ja matto syntyi nopeasti. Samalla sain hieman ajatuksia selvitettyä.

Raitamattoni syntymisen jälkeen olin muutaman päivän kotona ja kävin läpi lankavarastojani, jotka olivat ja ovat edelleen aika pullollaan. Ennen kaikkea päätin, että voisin käyttää kaapissa vuosia lojuneita kuteita vielä johonkin ja olla kerrankin ostamatta uusia tilalle. Toinen matto siis syntyi jämäkuteista kokeilemalla. Aika "värikäs" siitä tuli, mutta toisaalta tuollainen tilkkumatto sopii hyvin sielunelämääni useimmiten. Matto ei vielä ole käyttöön päässyt, mutta kyllä sitä pitää oman kodin lattialla ainakin kerran käyttää, ennen kuin kauhistuu liikaa ja miettii uuteen kotiin antamista. Hauska matto on kuitenkin ja terapeuttista sitäkin oli tehdä.