Ompelu on ollut itselleni täysin uudenlainen haaste ja oppiala, sillä lapsuuteni koulukäsityöt olen viettänyt "puutöissä". Kotonakaan ei ole ompelukonetta ollut... no okei oli, sillä perheemme naiset ovat tällaisia "persjalkaisia", joten lahkeiden lyhentämiseen sellainen tuli hankittua joskus teinivuosinani. Sitä ennen lyhennytin lahkeet isoisälläni, joka oli suutarin poika ja erittäin kätevä ompelukoneen kanssa. Ongelmaksi vain muodostui se, että pappa asui yli 160km päässä ja ei tuollainen "kiireinen teini" ehtinyt joka välissä viemään uusia releitään sinne lyhennettäväksi. Myös meidän näkökannat siitä, että minkä verran niitä lahkeita saisi lyhentää, oli hyvin poikkeavat. Papasta kun lahje ei saanut edes hipasta maata. Ah mitä muistoja!

IMG_20170321_183530.jpg

No kuitenkin, ompelukone tuli ja oli sellainen äitiänikin iäkkäämpi rakkine joka kolisi ja paukkui. Hyvää laatua siis, kun vielä oli toimintakuntoinen. Itselläni tuli konetta käytettyä ehkä juuri ja juuri yhden käden sormien verran, mutta kyllä sillä kaverin kanssa hieno penkkaripuku kyhättiin kasaan! Myöhemmin muutettuani omilleni ja vielä myöhemmin kun muutin mieheni kanssa yhteen, äitini toi koneen minulle, koska minua vartenhan se oli ostettu. Pienen kämpän ahtauden innoittamana myin sen pois, kun se ensin oli asunut kanssamme kaapin pohjalla reilun vuoden. Eipä tullut sitäkään käytettyä.

Viime keväänä opinnoissani sitten yllätyin siitä, että hitto, eihän meille OPETETA ompelua vaan se pitää itse oppia. Jonkun taidon oppiminen kun vaatii tuskasen paljon toistoja, purkuja ja kokeiluita, eikä minulla nykyisen työni ohessa ole sellaiseen aikaa, niin nöyrryin ja painuin ostamaan ompelukoneen. Ostin kohtalaisen laadukkaan (ja hintavan) laitoksen itselleni, koska siinä oli 6 vuoden takuu eli kattaisi koko opiskeluaikani ja ehkä vähän ylikin. Ja siitä se sitten alkoi... ompelemisen harjoittelu!

IMG_20170125_134935.jpg

Ensimmäiset kokeilut tein tuossa liki vuosi sitten eli keväällä 2017, sillä koulussa piti samoihin aikoihin ommella itselleen kauluspaita. KYLLÄ kauluspaita ja minä ruppana hyvä kun tiesin miten langat pujotellaan koneeseen. Noh siitä tuotoksesta kuvia ehkä myöhemmin, mutta kotikokeilut aloitin pienemmillä töillä. Eli ensimmäisenä syntyi neulepussukka (Langan voi pudottaa pussukkaan ja pussukkaa pitää pidemmästä lenkistä käsivarrella, niin kerä ei karkaile koko ajan) ja siitä rohkaistuna pieni pilkullinen liivimekko. Hiemanhan tuo liivimekko muistuttaa perunasäkkiä ja välistä mietinkin, että hutasenko pohjan umpeen niin siitä saa nätin pussukan, mutta sitkaasti jaksoin tehdä loppuun asti ja VOILÀ!

IMG_3344.jpg    IMG_3348.jpg

Seuraavat ompelukset saivatkin sitten odottaa hetken...