Kuten joskus aiemminkin olen maininnut, niin ompelua olen ruvennut harjoittamaan vasta parisen vuotta sitten ensimmäistä kertaa elämässäni. Koulukäsityöt olen viettänyt teknisentyön parissa, joten ompelukoneella on tullut reilu kaksikymmentä vuotta sitten harjoiteltua ompelukoneajokortin verran ja myöhemmmin muutamien pienten vaatteiden korjaushommien parissa. Siksipä tuntuikin kauhealta, kun vuosi sitten keväällä koulussa ilmoitettiin, että kurssilla jokaisen tulisi ommella itselleen kauluspaita joustamattomasta kankaasta. Lisähaastetta projektiin toi fakta, että paitaa varten piirrettäisiin itse myös kaavat henkilökohtaisten mittojen mukaan ja kuositeltaisiin ne. Näin ainoana selviämistaktiikkanani sen, että en lähtisi liiaksi kikkailemaan tämän projektin parissa, vaan keskittyisin aika perinteisellä mallin pystykauluksiseen paitaan, sillä taitoni eivät taitaisi juuri muuhun riittää kun vartalonmallinikin antoi jo aloittelijalle ihan liikaa ekstrahaastetta.

IMG_20170503_173759_Fotor_Collage.jpg

Saumoja tuli purettua satoja metrejä, kaavaa korjailtua kymmeniä kertoja, parikin erilaista protoa tehtyä, sormiin saatiin kymmeniä haavoja ja unettomia öitäkin vietettiin useampia, mutta lopulta paita valmistui. Projekti ei ollut itselleni todellakaan helppo, mutta erittäin opettavainen. Ilokseni sain huomata, että ymmärrän ja hahmotan aika hyvin kaavaa ja pystyn näkemään, mistä kannattaisi vaatteessa ottaa sisään tai leventää, jotta lopputulos olisi halutun kaltainen. Ompelutaidot kehittyivät kyllä, mutta edelleenkään hommasta ei ole tulossa lempipuuhaani. Lopputulos oli itseäni tyydyttävä ja käyttöönkin paita on tässä reilun vuoden aikana päässyt useamman kerran, mikä on aina positiivista.

Seuraava isompi kouluprojektini oli neuloa paita ja ommella housut, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Neulominen ei sinänsä tuota itselleni tuskaa, sillä se on, kenties olette huomanneetkin, lempipuuhaani. En yleensä kuitenkaan tee hirveästi itselleni vaatteita, koska ne vievät paljon materiaaleja sekä aikaa. Tähän projektiin oli kuitenkin ryhdyttävä, ihan kurssipisteidenkin takia, joten marssin kauppaan etsimään silmiäni miellyttäviä lankoja ja kankaita, jotka sopisivat toisiinsa. Paidan päätin neuloa Novitan Elegia -langasta, jonka mukana neuloin ohutta mustaa virkkauslankaa tuomaan efektiä puseroon. Jälleen piti hyödyntää itsetekemiäni kaavoja ja kuositella ne tähän paitaan sopivaksi. Ongelmaksi ilmaantui jälleen kroppani malli, sillä normaalisti neulepuseroiden etu- ja takakappaleet yhtenäistetään, mutta tällaisella kropalla se ei sitten onnistunutkaan.Yritin kyllä tehdä näin varmaan kahden viikon ajan, mutta kun se ei onnistunut niin pyysin apua ja sainkin tiedon, että on jälleen poikkeuksia, jotka vahvistavat säännöt ja minun kroppani on yksi näistä. Eli uusiksi meni taas kaavoitus, mutta lopulta sentään se onnistui. Päätin, että paidastani tulee pidemmän mallinen löysä neule, jonka helman resori kasaisi pussittamaan. Kaula-aukosta tahdoin leveän, jotta puseroa voisi pitää myös kesällä niin, että se paljastaa toisen olkapään. Toiselle puolelle tuleva tasku oli myös itselleni tärkeä saada mukaan paitaan.  Muutamien purkukerrosten ja sen vuoksi ylimääräisen lankakerän oston jälkeen (lanka ei kestä purkamista vaan hajoaa pieniksi palasiksi) paita valmistuikin lähes ajallaan ja on ollut käytössä nyt alkusyksystä useasti.

IMG_20180531_115309.jpg

Paitaan tein kaveriksi ommellen kahdesta kankaasta legginssimäiset tyköistuvat housut, joissa etupuolen kankaana on joustamaton paksuhko kudottu mehiläiskennomainen kangas ja takakappaleessa taas musta paksu trikoo. Kangasvalintoihin päädyin sen vuoksi, että tuntui hauskalta kokeilla yhdistää erilaisia materiaaleja, sekä siksi, että tyköistuvat housut täysin joustamattomasta kankaasta minun korppamallillani olisi mahdoton  yhdistelmä. Housuissa on paidanhelman alla myös pienet taskut, joihin saa avaimen tai luottokortin laitettua. Housuista tuli mukavan näköiset ja hyvinkin käyttökelpoiset. Yllätyin siitä, että miten hyvin sain ne istumaan ilman, että saumat lähtivät kiertämään. Ainoana ongelmana housujen osalta oli se, että etukappaleen kangas ei kestänyt ompeleiden purkua ja lähti itsekin purkautumaan samalla, joten kuminauhan ompeleminen vyötärölle tuotti haasteita ja muutamia purkaumia, joita piti korjailla jälkikäteen.

IMG_20180906_053545_Fotor_Collage.jpg

Edellisen ommeltavan paitaprojektini haastavuuden ja aivoja rassaavuuden vuoksi päätin,  että seuraava projektini saisi tulla ihan valmiskaavasta. Halusin kesälle ohutta kangasta olevan takkimallisen puseron, joka olisi helppo heittää t-paidan tai topin päälle ja lähteä ihmisten ilmoille. Tarpeisiini sopivaa viskoosikangastakin löysin käyttööni, joten seuraavana projektina oli vain löytää sopiva kaava. Tällaisen löysinkin lopulta Jujunalta Lovely Cardigans -mallistosta. Ensin suunnittelin tekeväni perinteisemmän takin, mutta lopulta päätin uskaltautua kokeilemaan peplumhelmaista Square Hem -takkia. Olin kokeillut peplumhelmaisia puseroita ylleni aiemmin ja näytin niissä kertakaikkiaan tyhmältä, nyt silti tuumin, että ehkä takkimallisena ja hieman pidemmälle ulottuvalla helmalla homma voisikin toimia. Onneksi kokeilin, sillä paidasta tuli mieletäni todella hyvä ja miellyttävä päällä. Kenties joustavampi materiaali olisi ollut vielä kivempi, mutta kyllä tämä on ihan näinkin ajanut asiansa. Ongelmiakin ilmaantui vain helman ompelun kanssa, kun kerran ompelin helmapalat toisiinsa väärin yhteen, mutta se oli onneksi nopea korjata.

Nyt on hieman saatu lisätäytettä myös omaan vaatevarastoon