Blogi on edelleen elossa, vaikkakin tauko on taas ollut aivan hävyttömän pitkä. Valitettavasti jo töiden ja opintojen suorittaminen yhtä aikaa vaatisi vuorokauteen lisätunteja, mutta kun niitä ei ole tarjolla, niin on aikaa otettava itselleen kaikesta muusta. Uhriksi tuntuu usein joutuvan juurikin tämän blogin päivittäminen, kuten myös muiden omaa mieltä parantavien juttujen tekeminen, kuten päiväkirjan kirjoittaminen, erilaisten mandaloiden värittäminen ja muu "ylimääräinen" puuhailu. Myös käsityöt tuntuvat jäävän usein taka-alalle, vaikkakin mieli saakin niiden tekemisestä aina uutta energiaa. Luennoilla on onneksi helppoa kuljettaa pienehköjä neuletöitä mukana, joten tämänkin talven ja kevään aikana on taas useampi sukkapari syntynyt maailmaan myös näistä pienistä nakkimakkaroista joita sormiksini kutsun.

sukkasia3kpl1.jpg

Sukkia tehdessä minusta on ihanaa kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja tehdä niiden avulla näyttäviä kirjoneuleita. Sukat syntyvät tänä päivänä jo kuin itsestään ja uusien kuvioiden luominen tapahtuu usein samalla kuin neulon. Tokikaan en voi kieltää sitä, ettenkö hakisi virikkeitä ja valmiita malleja myös internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta usein jokin kuvio tai malli tulee neuloessa mieleeni ja sen jälkeen lähden etsimään työhön sopivaa mallia. Jotkut kuviot sitten ovat alusta asti itse suttaamiani, kuten yläkuvan pikkuisen muumi-sukat, jotka tuli tehtyä kaverin lapsen varpaita lämmittämään. Niissä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni myös tikapuutekniikkaa, joka on osoittautui hyvin näppäräksi pienen harjoittelun jälkeen. Tikapuutekniikan ideanahan on voida tehdä kirjoneule kuviota vain yhdelle puolelle neuletta niin, ettei pitkiä langanhyppäyksiä tarvitse erikseen sitoa koko matkaa. Youtubesta löytyy tekniikaan hyvä ohjeistus nimellä Invisible stranding.

Sukkaset4kpl2.jpg

Vaikka rakastankin tehdä sukkia oman mielenrauhani vuoksi, niin silti välillä mietityttää, että olisiko sitä jotakin muutakin neulottavaa maailmassa. Tänä keväänä nimittäin ongelmaksi alkoi muodostua se, että päättelemättömiä sukkia tuntui pursuavan jokaisesta kaapista ja laatikosta. Tuntui vähän hassulta tehdä koko ajan vaan lisää sukkia, kun edellisilläkään ei ollut varpaita lämmitettävänään, joten hetkellinen ahdistus sai minut hieman hidastamaan tahtia (sen lisäksi tietenkin, ettei oikein aikaakaan ole). Ylläolevan kuvan alarivin keskimmäinen varsi ei lopulta siis valmistunutkaan sukaksi vaan säärystimeksi, sillä tällaisella pienellä muutoksella pystyin oikeuttamaan luentoneulomista taas itselleni. Tällä hetkellä iloisena uutisena on se, että sain lahjoitettua sekä myytyä useita sukkapareja ystäville ja tuttaville, minkä vuoksi seuraavan syksyn luennot on pelastettu ja neulominen voi taas jatkua. Katsotaan millaista väriloistoa silloin tulee, sillä juuri tilasin taas useamman kerän lankoja itselleni, vaikka olenkin luvannut, etten tee sitäkään ennen kuin edellinen varasto on käytetty. Käsityöihmisen paheita kai tämäkin :D