IMG_20190110_101749_Fotor_Collage.jpg

Teini-ikäisestä asti olen viihtynyt hyvin ponchoissa. Ehkä se johtuu siitä, että poncho on mielestäni helppo yhdistää erilaisiin vaatteisiin, käyttää takin tai neulepaidan sijasta ja heittää minkä tahansa vaatteen päälle. Nuorempana erityisesti kaikki minkä sai puettua nopeasti ylle ilman ylimääräisiä napitteluja tai sitomisia tuntui itselleni parhaimmalta tavalta pukeutua. Lisäksi ponchot ovat aina olleet mielestäni jotenkin notkeampia ja vähemmän tilaa vieviä, kuin esimerkiksi normaali takit. Tästä syystä näin alkusyksystä ponchot ovat olleet luottovaatteita, kun koleina aamuina ja viileinä iltoina niille on käyttöä, mutta kuumana keskipäivänä ne viihtyvät hyvin repussa tai laukun päällä roikkumassa. Kovimpina talvinakin olen ponchoista hakenut lisälämpöä heittämällä sellaisen talvitakin ylle ja sisällä sisävaatteiden päällä, jos olen ollut jossain koleammassa ympäristössä.

IMG_20190110_101855_Fotor_Collage.jpg

Viime syksynä päädyin jälleen kutomolle rentouttamaan hermojani ja päädyin kokeilmaan ponchon tekemistä mattopuilla. Loimissa oli valmiina isohko shaaliloimi, jota kudoin yhtenäisenä ponchon takaosan verran. Etuosaa varten jaoin loimen kahteen osaan keskeltä ja kudoin loput ponchosta kahdella sukkulalla tasatahtia niin, että puolikkaista muodostui liivimäinen etuosa. Näin ponchoon ei tarvinut eriksen tehdä päänaukkoa, vaan se toimii viittana tai takkina päällysvaatteiden päällä. Koska sekä loimi, että kuteet ovat 100% villaa on poncho hyvin lämmin ja ehdinkin sitä parina koleana päivänä käyttää niin ulkona takin sijaisena kuin talvella sitten sisälläkin lisä lämmittäjänä. Nyt syksyn tullessa uskon viettäväni monta iltaa terassilla ponchon kanssa, sillä juuri kylmenevinä syysiltoina vietettyihin illanistujaisiin se on mielestäni täydellinen. Kutomalla shaalia kevyesti ponchosta tuli sopivan "ilmava" eli s laskeutuu mukavasti, eikä tunnu yhtään tönköltä päällä. Isoin murheenkryyni koko hommassa olikin hapsujen solmiminen, johon meinasi järki loppua kun 140cm tuntui noita loimilankoja mahtuvan ihan kiitettävästi. Hieno siitä onneksi tuli!

20190805_003440-COLLAGE.jpg

Toinen poncho tuli tehtyä puhtaasta kokeilunhalusta. Kaapissa oli pidempään pyörinyt kerä Novitan Elegia lankaa sinisenä, josta halusin tehdä jotain kivaa. Aikaisemmin olin samasta langasta tehnyt jo oversize -puseron (ks. Epätoivoa, pelkoa ja onnistumisia paitojen muodossa), mutta eri värisenä, joten tiesin sen olevan miellyttävän tuntuinen iholla. Lisäksi kokemus oli kertonut, että tuosta langasta tehty paita sopisi myös kesäkäyttöön, kunhan neulemalli olisi riittävän ilmavaa. En itse erityisemmin tykkää kulkea julkisilla paikoilla hihattomissa paidoissa tai topeissa, joten mukavan ilmava pusero niiden päälle puettavaksi olisi tervetullut. Päätin siis kokeilla tehdä langasta ponchon, jota voisi pitää ihan topin päällä, mutta myös vaikka takin sijasta viileämpinä päivinä ja iltoina. Neuloin isoilla puikoilla helmineuletta isohkon suorakulmion kokoisen palan, josta yhden reunan ompelin kiinni toiseen reunaan ja jätin päälle mentävän aukon keskelle. Näinkin yksinkertaisella reseptillä sain nopeasti ja tehokkaasti itselleni sopivan ponchon, jota on tänä kesänä tullut käytettyä useaan otteeseen erilaisissa tilaisuuksissa. Mielestäni tämä on taipunut värityksensä ansiosta jopa hieman arkea hienompiinkin tilaisuuksiin.

En usko, että itsetehtyjen ponchojen teko tähän minulla päättyisi. Niitä on jotenkin viihteellistä ja nopeaa tehdä, joten varmasti tulevaisuudessa tulee joitakin lisääkin väkerrettyä. Kenties vain näin aluksi pitää hetki odottaa, että löytää seuraavaan sopivat ja omaa silmää miellyttävät langat. Lisäksi toki on pohdittava että tekisikö senkin kutoen vaiko neuloen. Ehkä voisi kokeilla vielä jotain muutakin ideaa, tekniikkaa tai menetelmää. Olisiko ehdotuksia?